Talvi tulee väistämättä, mutta tuleeko lunta? Pohjoisessa Suomessa jo on, eteläisessä vain paikoin jos ollenkaan. Moni maastopyöräilijä odottaa pääsyä talvipoluille. Lumi tasoittaa epätasaisuuksia, ja paljon kuljetuille poluille muodostuu upeita rullaavia baanoja!
Kävely on ympärivuotinen ulkoilulaji. Myös maastopyöräily ja polkujuoksu ovat muuttuneet ympärivuotisiksi harrastuksiksi, eikä harrastamista haluta lopettaa lumentuloon. Talvipyöräilyn kasvuun on vaikuttanut mm. fatbike-pyörien yleistyminen ja myös talvijuoksuun on saatavilla uudenlaisia varusteita (nastakengät, otsalamput yms.).
Kävelijät ja muut “suksettomat” haluavat liikkua luontoympäristössä talvellakin. Maantiet, jalkakäytävät ja muut liikenneväylät eivät tarjoa luonnossa liikkumisen kokemusta, rauhaa, virkistäytymistä ja maisemia.
Talvisin hiihtoladut katkaisevat usein keskeisimmät ulkoilureitit ja maastopolut, joita muina aikoina vuodesta kuljetaan jalan ja pyörällä.
Jos Suomessa on vielä vain vähän merkittyjä maastopyöräilyreittejä, vielä vähemmän on merkittyjä talvipyöräilyreittejä. Yhtenä ongelmana on ollut epävarmuus talvikunnossapidon vastuukysymyksistä. Viralliset talvikävelyreitit ovatkin yleensä leveitä, tiemäisiä ja niitä ylläpidetään auraamalla ja hiekoittamalla. Hoidetulla ja usein valaistullakin talvikävelyreitillä on helppo liikkua, ja se sopii matalan kynnyksen talviulkoiluun myös vähemmän liikkuville. Myös matkailu luo tarvetta luonnonläheisille, mutta hoidetuille talvikävelyreiteille, koska turistit eivät useinkaan ole tottuneet liukkauteen.
Merkityille talvipoluille olisi kysyntää. Polkulajien (mm. kävelijät, koiranulkoiluttajat, fatbike-pyöräilijät ja polkujuoksijat) tarpeeseen isot ja tasapintaiset reitit eivät vastaa, koska polkulajeissa liikutaan luonnonmukaisemmilla maastoreiteillä. Metsäpoluilla hiekoitus tai vastaava talvikunnossapito ei ole realistista, mutta polkulajien harrastajat eivät yleensä kaipaakaan erityistä kunnossapitoa. Polkujen ollessa jäisiä liikutaan muualla tai varustaudutaan nastakengillä ja -renkailla.
Monikäyttöisten merkittyjen talvipolkujen puuttuessa ulkoilijat käyttävät tavallisia metsäpolkuja lumitilanteen mukaan. Taajamaympäristöissä polut pysyvät avoinna tallauksen ja muun käytön seurauksena. Paksumman lumipyryn jälkeen tarvitaan aktiiviliikkujia tarpomaan tai ajamaan polut auki ja useamman perättäisen pyryn jälkeen käytettävissä oleva reitistö alkaa kutistua. Tärkeimpien polkujen merkitseminen kohdentaisi kulkua, jolloin ainakin pääpolut pysyisivät avoimina.
Paksulumisissa osissa maata tai vähäisen käytön alueilla (pienet taajamat ja haja-asutus) polku pitäisi silloin tällöin avata esim. moottorikelkalla ja kapealla lanalla, jotta se pysyisi kuljettavana.
Varsinkin eteläisessä Suomessa hiihtokausi on lyhyt ja usein pätkittäinen. Loppusyksyn ja kevättalven rospuuttokaudet ovat pidentyneet eikä latuja aina voida kunnostaa. Siirtymäkausilla käyttäjille on epäselvää, milloin saa kulkea milläkin tavoin. Onko esim. aiemmin pohjattu ja huonokuntoinen latupohja vain satunnaisten hiihtäjien käytössä vai samaan aikaan myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käytössä?
Reittimestarit auttavat myös talvireittien ja monikäyttöreittien suunnittelussa ja toteutuksessa. Ota rohkeasti yhteyttä! Kehitetään kuntasi reittiverkostoa yhdessä!
Blogikirjoituksessa on lainattu lukua 8.2.3 teoksesta Tiina Riikonen & Anne Rautiainen: Maastossa olevien ulkoilureittien monikäyttö: nykytila, esteet ja mahdollisuudet (Suomen Latu, 2017). Kuvat Petteri Pyrrö. Tutustu myös Suomen Ladun ohjeeseen monikäyttöreitin ylläpitäjille sekä Tiinan ja Annen esitysmateriaaliin monikäytöstä!
